Rakkaudesta lajiin vai rahan takii??

Mitä haluan tehdä isona? Tämä kysymys on noussut aina aika ajoin huulilleni. Onko tämä se työ mistä haluan jäädä aikanaan eläkkeelle?  Sairaanhoitajan työ on ollut osa elämmääni jo kohta neljäntoista vuoden ajan. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän siitä nauttien. Olen kuitenkin onnekas, että minulla on ja on aina ollut työ mihin mennä ja missä koen olevani hyvä. Toisaalta ainainen riittämättömyyden tunne alati muuttuvassa sairaalamaailmassa saa helposti hoitajan kuin hoitajan polvilleen. Sote, säästöt, sisäilmaongelmat, hoitajien vähentäminen....mitä näitä nyt kaikkea onkaan...Tätäkö oikeasti haluan? Olla osa tätä? Ja tähän kun lisätään kaikkien hoitajien mieltä hellivä asia: palkkaus. Tulen jälleen kerran kysymyksen äärelle..mitä OIKEASTI haluan tehdä isona??

Oman joogastudion avaaminen on ollut yksi parhaita asiotia elämässäni. Joka kerta, kun astun omaan pieneen joogahuoneeseeni tunnen olevani elossa, olevani minä jokaisella solullani. Saan tehdä asioita omalla tavallani. Saan tarjota sitä parasta osaamistani mitä minulla on ilman ulkopuolista osoittavaa sormea siitä, kuinka minun tulisi toimia.  Jokainen asiakaskohtaaminen on ainutlaatuinen ja merkityksellinen.  Ilon ja hymyn näkeminen ihmisten kasvoilla. Onnistumisten kokemusten osana oleminen. Oman terveyden ja hyvinvoinnin lisääminen. Näissä kaikissa on enemmän kuin onni olla mukana, osana matkassa, eräänlaisena oppaana.

Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Toisaalta mitä on heikkous? Uskomalla itseensä käännämme ns. heikkoudet omaksi vahvuuksiksemme. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja tarvitsee turvallisen ja tukea antavan ympäristön voidakseen olla oma vahva itsensä.  Antamalla hyväksyntää ja tilaa itselle, annamme sitä myös muille.  

Olen niin  kiitollinen jokaisesta kohtaamisesta studiollani. Niistä saan uskoa ja toivoa siihen mitä teen.

Olette jokainen osa matkaani,  matkaani kohti unelmaa.  KIITOS <3

Rakkaudesta lajiin <3 ei niinkään rahan takii <3 

- HAMI